“Määrätään kaksi turpaanvetoa päivässä ahdistukseen”

“Adaptil haihdutin on, ei vaikutusta. Ei vaikutusta myöskään ultraääni-, haukunesto- eikä sitruunapannalla. Ton ulinan kanssa vielä jollain lailla pärjätään, naapuri sano et lopettaa ulinan jonkun ajan kuluttua. Suurempi ongelma tämä et yrittää ovesta tosissaan ulos.” Tässä esimerkki hyvin yleisestä kommentista Facebookin keskustelupalstalta.

Kun ei lasketa mukaan ruokia niin haukunestopanta on viidenneksi myydyin tuote Peten Koiratarvikkeessa. Myös muissa lemmikkieläintarvikeliikkeissä myynti käynee kuin häkä -ainakin niin suuri osa minunkin tuntemistani koiranomistajista on vähintäänkin kokeillut ultraääni- tai sitruunapantaa.

“Haukunestopanta Petsafe Anti Bark Safe Collar on suunniteltu pienille ja suuremmillekin koirille. Sitruunapanta reagoi koiran häiritsevään haukkuun suihkuttamalla sitruunan tuoksuista suhketta koiran kuonon alueelle. Ajan oloon koirasi oppii hillitsemään häiritsevää haukkumista sitruunapannan avulla. Kevyt ja miellyttävä. … Vinkki: Muista palkata koiraa sen ollessa hiljaa tilanteissa, joissa se normaalisti on haukkunut. Maukkailla herkuilla palkitseminen auttaa koiraa ymmärtämään hiljaa olemisen olevan haukkumista kannattavampi vaihtoehto.”

Mielenkiintoisia kuvauksia tuotteen myyntitekstissä. “Oppii hillitsemään”. “Kevyt ja miellyttävä”. Vinkki koiran palkitsemisesta jäänee hitusen sivuseikaksi tällaisen tuotteen ostajalle kun tavoitteena on hoitaa ongelma nopeasti pois alta.

Jos puhutaan haukkumisesta haukkumisena niin positiiviset rankaisukeinot eivät ole kovinkaan kannattavia. Ei ole järkevää rangaista koiraa sen lajityypillistä viestintäkäyttäytymistä. Lisäksi rankaisu saattaa nostaa koiran kierroksia ennestään ja pahentaa tilannetta. Olen usein nähnyt erään lapinkoiran jolta toivotaan hiljaisuutta -usean kohtaamisen jälkeen voin todeta, että tuon koiran kohdalla haukkuminen ei taatusti ole vähentynyt kurkusta nyppimisen ja rempomisen seurauksena …koiran ääni sen sijaan on alkanut muuttua hälyyttävästi.

Jaana Pohjolan hyvä teksti haukkumisesta.

Eroahdistus on taas oireyhtymä johon liittyy tyypillisesti tuhoamista, voimakasta ääntelyä ja ulostamista tai virtsaamista. Eroahdistus on äärimmäisen yleinen ongelma sekä vakava uhka koiran terveydelle ja hyvinvoinnille.

Jotta voidaan pureutua ongelmaan täytyy selvittää syy käyttäytymiselle. Kartoitetaan tilanne ja tehdään seurantaa jotta voidaan tehdä mahdollinen diagnoosi eroahdistuksesta. Diagnoosin myötä voidaan tehdä hoito- ja koulutussuunnitelma. Joskus tarvitaan lääkitystä koulutuksen ja yksinoloharjoittelun tueksi.

Jari Parkkisenniemi on kirjoittanut hyvän tekstin eroahdistuksesta. Pääset siihen tästä.

Pietarin rescuemme, Kira poti eroahdistusta. Kun Kira alkoi kiintyä meihin niin emme osanneet tehdä oikeanlaisia yksinoloharjoituksia. Muutto uuteen asuntoon räjäytti tilanteen ja alkoi tavaroiden tuhoaminen. Jossain vaiheessa tuli mukaan jatkuva ulvominen. Lopulta kun kuvasimme sen yksinoloa niin näimme karmeudeksemme koiran joka lähtömme alussa ramppasi ja ulvoi, mutta lopulta vain läähätti ja tärisi paikoillaan. Ongelmaton tapaus siis monen ihmisen näkökulmasta -”eihän se edes hajota mitään tai aiheuta huudollaan häätöä!”. Tuota lopputilaa voinee kuitenkin kutsua ns. opituksi avuttomuudeksi -eräänlaiseksi lamaantumiseksi. Äärimmäisen surullinen näky kun miettii millaista ahdistusta koira kokee eikä enään edes yritä helpottaa omaa oloaan.

Saimme tuolloin eläinkouluttaja Annina Björlundilta hyvät ohjeet ja järjestelimme arjen siten, ettei Kiraa tarvinut jättää koskaan yksin. Yksikin yksinjääminen olisi aiheuttanut takapakkia edistyksessämme. Saimme Kiralle lääkitykseksi Clomicalmin mikä tuki yksinoloharjoittelua. Teimme kaikista lähdön merkeistä yhdentekeviä ja treenasimme lähtöjä jatkuvasti. Kuvasimme kaikki yksinolot ja muutimme harjoituksia tarpeen mukaan. Pikkuhiljaa pystyimme käydä ulkoportailla, viemässä roskat, kiertämässä korttelin, kauppareissulla ja lopulta pystyimme jättää Kiran yksin työpäivän ajaksi. Se vaati aikaa, pitkiä hermoja ja harjoitteluun paneutumista, mutta oli sen arvoista.

Eroahdistus on vaiva joka uusiutuu helposti. Niinpä harjoituksia kannattaa jatkossakin ja panostaa esim. feromonivalmisteisiin ja harjoitteluun kaikissa uusissa elämäntilanteissa (töihinpaluut lomilta, muutot, hoidossaolojaksot…). Epäilyksemme Kiran hyvinvoinnista heräsivät koska sen remmirähjäys alkoi uudestaan ja se oli selkeästi stressaantuneempi -päätimme varmuudenvaralta laittaa kameran kuvaamaan Kiran yksinoloa. Videokuva paljasti, että eroahdistus oli taas palannut. Tuolloin meillä oli jo hyvät työkalut ja saimme nopeasti koiralle rauhallisen tunteen yksinollessa.

Omistajat saattavat nähdä koiransa pelko- ja stressikäyttäytymisen, mutta eivät välttämättä silti koe koiransa kärsivän. Todellisuudessa jos koira joutuu kohtaamaan pelkoa ja ahdistusta aiheuttavia asioita usein, sen elimistö saattaa olla jatkuvassa hälytystilassa. Kehon kemiallinen tila ei pääse koskaan tasaantumaan ja erilaisten stressihormonien, kuten kortisolin taso pysyy korkeana jatkuvasti. Tällainen kehon kemiallinen epätasapaino voi pitkään jatkuessaan aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia.

Kun paha eroahdistus on jo päällä ei luontaistuotteista tai fermonvalmisteista ole välttämättä hyötyä. Ratkaisuna voi olla terveyden ja hyvinvoinnin kartoitus ja parantaminen, lääkinnällinen hoito, yksinolo- ja rentoutumisharjoitukset, käyttäytymisterapia, ympäristön hallinta sekä yhdistelmähoidot. Varmaa on kuitenkin se, että positiivisiin rankaisuihin perustuvat välineet eivät apua tuo vaan pahentavat tilannetta entisestään.

Jos minulta kysyttäisiin niin nämä laitteet kiellettäisiin kokonaan. Ihmiset ostavat näitä tuotteita koska niitä mainostetaan ja myydään -tällöin ne koetaan hyviksi tuotteiksi. Kauppiaat taas vetäytyvät vastuustaan tuolla pienellä “koulutusvinkki”-maininnallaan ja käärivät mieluusti rahan tuotteesta. Ei ole mitään syytä tai tilannetta missä haukunestopantojen tai muiden rankaisuvälineiden käytölle olisi hyvät perusteet. Rankaisulla ja ahdistuksella kun ei paranneta ahdistusta -ei ihmisellä eikä eläimellä.